Kisaraportit

 

 

YCC Motopark 5-6.8.2009

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!!!

 

Simo:

 

Nyt on sitten minunkin osaltani kisakausi paketissa, aivan ei kesä mennyt niin kuin olin etukäteen suunnitellut, mutta se on vain motorsporttia.

 

Motoparkin YCC tuplakisasta minulla oli tavoitteena vaatimattoman luonteeni mukaisesti tietenkin vain tuplavoitto! Siksi olin tiiraillut säätietoja tarkasti pitkin viikkoa, ja ne lupailivat perjantaille sadetta, lauantaille poutaa ja sunnuntaille monsuunisateita. Päätin saapua motoparkkiin perjantaiksi treenailemaan sateella, kun olin viimeksi ajanut märällä tasan vuosi sitten, silloin ajo kulki ja olin vähäisestä treenistä huolimatta luottavaisilla mielin. Kuivankelin kisa ei minua huolettanut, sillä viikkoa aiemmin olin ajanut Motoparkin SBB kisan, joten kuivankelin linjat olivat tuoreessa muistissa. Perjantaina satoi kuten oli ennustettu ja sain sunnuntaita ajatellen alle kunnon treenipäivän märällä, ajo oli hyvin hanskassa ja pystyin ajamaan vaivatta hyviä kierroksia sateella, tämä lupaili hyvää sunnuntain sadekisaa ajatellen.

 

Lauantai aamu valkeni poutaisissa, mutta kovin kosteissa merkeissä. Yöllä ei ollut satanut mutta rata oli klo. 9:00 vielä litimärkä, ajattelin radan kuitenkin kuivavan aika-ajoihin mennessä, sillä sadetta ei ollut luvassa, siis sliksiä alle ja keskittymään. YCC:ssä ajetaan aika-ajot kahdessa osassa, hitaat ja nopeat. Ryhmäjako suoritetaan kuljettajan oman ilmoituksen perusteella, kumpaan ryhmään haluaa osallistua, molemmissa ei voi ajaa.Tällä kertaa nopea ryhmä oli buukattu radalle ensimmäisenä, minä olin ilmoittanut itseni nopeampaan ryhmään, joka ajaisi ensin tasan klo 11:00 ja hidas tuon jälkeen. Siinä kympin maissa aloin hieman huolestua, ettei rata kuivaisikaan kokonaan nopeiden aika-ajoon, kävin kiertämässä radan polkupyörällä ja märkää oli, odottelin kuitenkin vielä. Noin varttituntia ennen aika-ajoja rata oli vieläkin märkä, tosin kuivamaan päin, mutta ei lähellekkään sliksi keli. Ei muuta kuin nopeasti käytetty sarja sateisia alle, tiesin ettei sadekumi kauaa tuossa puolihullussa kelissä kestäisi, joten ei kannattanut mitään hyviä renkaita mennä radalle tuhoamaan muutamassa kierroksessa. Radalle päästyäni ajattelin että ei mikään hullumpi rengasvalinta, noin aika-ajojen puolliväliin asti olin kiinni paalussa, tosin ei radalla ollutkaan kuin kymmenkunta kilpakumppania, taisi olla tänään paljon hitaita... Rata kuitenkin kuivui nopeassa tahdissa kun radalla ajettiin ja ei aikaakaan, kun renkaani alkoivat olla finaalissa ja pojat slikseillä painoivat ohi. Rata kuivui sitten kokonaan hitaiden aika-ajovuoron aikana ja sinnehän ne kilpakumppanini olivatkin hävinneet ajelemaan, kuivan radan kiilto silmissään. Jäin sitten viimein ruutuun 16. ja kisasta oli tulossa työn täyteinen.

 

Kisa ajettiin sitten hienossa syysilmassa ja suunnittelin iskeväni heti lähdössä kovalla asenteella, lähtö onnistui kohtuullisesti ja sain poimittua noin 4-5 sijaa ylöspäin. Pari mutkaa lähdön jälkeen painoin pään alas ja aloitin nousun kohti kärkeä, tiesin matkaa olevan, mutta olin päättänyt nousta niin korkealle kuin mahdollista. Melkein joka kierroksella sainkin poimittua jonkun, ja huomasin olevani jarruissa vahva. Sitä käytinkin sitten hyväkseni ja shikaanin sekä pääsuoran jarru olikin vakio ohituspaikkoja, parhaillaan taisin ohittaa shikaanin jarrussa kaksi pyörää kerralla.

 

Ennen kisoja olin miettinyt kuinka jaksaisin ajaa koko 15 kierroksen kisan täysillä läpi, tuo melkein kahden kuukauden sohvalla makailu kun ei kuulemma ole ihan parasta kunnonkohotusta... Kisan jaksoin kuitenkin ajaa ilman mitään ongelmia vjaksamisen suhteen, joten ei se ajotekniikkani ihan väsyttävimmästä päästä voi olla. Ainut ongelmani kisan aikana oli se ettei minulla ollut hajuakaan sijoituksestani, aina kun ajattelin ettei, siellä enää montaa kaveria voi olla edellä, ilmestyi jostain pari selkää vastaan. Muutama niistä tosin oli kierroksella ohitettavia, ja päätin vain ajaa loppuun asti niin kovaa kuin pystyin. Ruutulipulle ajaessani näin sitten Mirjan, Jani ja Jasminin radan varressa pomppimassa ja tiesin, että sijoitukseen voisi olla tyytyväinen. Olin sitten maalissa sijalla 2. ja tyytyväinen sijoitukseen pitää olla, lähtöruutu huomioon ottaen. Kisan tiimellyksessä syntyi myös viikonlopun nopein kierrosaika, joka ei tosin ollut kummoinen 1.31.28, tyhjää rataa kun ei ollut minulle kisassa tarjolla, vaan aina oli joku jonka kanssa vääntää ohitusta. Voittajaan Komulaiseen jäi kuitenkin matkaa vielä 9 s. Timo lähti ruudusta 2. joten vähän jouduin sen suhteen antamaan tasoitusta. Mutta olipahan mahtava kisa!

 

Sunnuntaina sitten satoi reilusti, kisaan pääsin lauantain tulosten perusteella ruudusta 2. ja odotukset olivat korkealla. Tutustumiskierroksille, lähtiessä meinasin sitten pannuttaa pyöräni heti ensimmäiseen mutkaan, kun takarenkaan pito katosi välittömästi kun kallistin hieman pyörää, ihmettelin tapahtumaa suuresti sillä alla oli auki ajetut dunlopin sadekumit, joissa isojen poikien mukaan piti olla pitoa niin että riittää. Tosin nuo uuden karheat sateiseni olivat nähneet valmistuslinjaston päästä pilkottavan päivänpaisteen jo armon vuonna 2005, olin kuitenkin varmuuden vuoksi testannut perjantaina rengas sarjan samaa vuosikertaa olevaa etusta, ja pidossa ei ollut mitään valittamista. En uskonut tuota pientä varoitusta ja koitin uudestaan kallistaa mutkaan kuten kuuluukin, ja taas rengas lipsui niin ettei ajamisesta tullut mitään. Päätin kuitenkin yrittää josko lipsuminen johtuisi vain reilusta veden määrästä radalla, olisiko muillakin olisi sama tilanne?

 

Sain täydellisen lähdön ja olin tempaissut n. 30m kaulan muihin jo ensimmäiseen mutkaan tultaessa, renkaan pidon tietäen jouduin aina tappamaan vauhdin melkein nollaan aina ennen mutkaa, kääntämään pyörän varovasti ja avaamalla rajusti heti kun oli pyörä pystyssä. Ensimmäisen kierroksen sain pidettyä pojat takana, kunnes Inkala ja Komulainen paukaisivat ohi, koitin lähteä perään ja heti meinasin mennä naamalleni takarenkaan luistellessa alta. Koitin kuitenkin vielä, ja jatkoa seurasi, higsiden poikanen alalenkin ylämäessä, pitkää luistoa hevosenkengän jälkeisessä alamäessä... Shikaanin jarruissa Asikainen yritti ohi, ajoi samaa vauhtia shikaanin suoraksi, ja pöllähti soralta eteeni maalisuoralle, sain kuitattua oman paikkani takaisin ja päätin avata pääsuoralle niin, ettei ohi tultaisi. Siitähän ei sitten seurannut mitään hyvää vaan sellainen higside, jotta jalat osoittivat hetken aikaa suoraan taivasta kohti. Pidin kuitenkin stongasta kiinni henkeni edestä ja tipuin takaisin satulaan, mutta Asikainen ja joku muu vain vilahtivat ohitseni. Siitä kiukustuneena kotin vielä kerran ja ajattelin vetäväni kovaa sinkki tasaisen tiukalla bussipysäkin läpi, ja taas sain vain aikaiseksi sellaiset luistot, että meinasi sydän pysähtyä, tuossa kohtaa on kuitenkin vauhtia sen verran että riittää. Siinä vaiheessa päätin keskeyttää kisan, kun vielä oli henkikulta tallella, ajoin varikolle viimein kierrokselta viisi, aiemminkin olisi voinut tulla...

 

Tästä tapahtumasta opin ainakin sen, että jollei ensikaudella ole laittaa kisaan alle hyviä uusia renkaita, niin en edes lähde kisaan, vaan katson sen vaikka sitten vain ratavarikolta. Pitänee varmaan alkaa heti säästämään ensikesän renkaisiin, onneksi on taas pitkä talvi edessä. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi sunnuntain ensi harmituksen haihduttua todella hyvä fiilis, ja tästä on hyvä jatkaa ensikaudelle uusiin koitoksiin.

 

Monenlaista suunnitelmaa on jo tiimin kesken tehty, että saataisiin ensikaudelle järkättyä sponsoreille lisää näkyvyyttä ja teamille lisää kilpailukykyä. Palataan noihin suunnitelmiin täällä nettisivuilla, kunhan saadaan jotain näkyvää aikaiseksi.

 

Onnittelut vielä koko Vararikko racingin puolesta Yamaha Center Cupin hienosti kuussatasella voittaneelle Ville Kyynäräiselle!

 

Tuloksia ja kierrosaikoja -->

Kuvia tapahtumasta -->

SM Motopark 29-30.8.2009

 

Varikko tunnelmia

 

Jyrki:

 

Nyt on sitten kausi paketissa ja viimeinen kisa ajettu. Tässä siitä juttua...

 

Sama ongelma jatkui viimeiseenkin kisaan, mikä oli haitannut koko kautta. En ollut päässyt ajamaan yhtään treeniä Motoparkin radalla. Rata on selkeästi vaativin, niin ajoteknisesti, fyysisesti kuin kalustonkin osalta. Menimme siis jo tiistai-iltana pystyttämään varikkoa, jotta keskiviikko voitaisiin ajaa kunnon treeniä. Cupissä tilanne kolmannen sijan suhteen oli vielä avoin. Laaksonen oli minua kolme pistettä edellä ja Rantanen 5,5 pistettä takana. Sitä kolmatta sijaa lähdettiin hakemaan.

 

Keskiviikkona oli todella hyvä sää ja fiilis korkealla. Käytössä oli vain vanhoja renkaita, mutta niillä oli pärjättävä. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan jäykempää takajousta ja se toimikin todella hyvin. Ajo alkoi kulkemaan heti alusta asti. Matalaa 1.31 kierrosaikaa heti ensimmäisellä setillä lupasi hyvää. Välillä vedin hiukan linjaa Simolle ja Jasminille, jotta koko tiimi pääsisi nopeasti kunnon vauhtiin. Pyörän säädöt löytyivät aika nopeasti ja ajat painuivat 1.29:n puolelle. Ainut huolestuttava asia tuli Motoparkin pitkällä takasuoralla. Pystyin ajamaan "bussipysäkiksi" kutsutun oikea-vasen-oikea mutkayhdistelmän täydellä kaasulla lävitse, mutta mutkan ulostulossa kierrostenrajoitin lävähti päälle. Tuo suoran pää on yksi parhaista ohituspaikoista. Välitykset olivat jo niin pitkät ettei niitä voinut muuttaa. Olisipa ollut edes kittisähköt...

 

Torstaina satoi vettä ja me päätimme huoltaa pyöriä, koska sääennuste lupaili kuivaa keliä lauantaille. Turhaa riskeerata mitään juuri kisojen alla. Perjantaina olikin kilpailuluokkien mukaan jaetut harjoitukset. Treenirenkaat olivat hiukan huonossa hapessa ja jouduin laittamaan turhan kovan renkaan taakse, joka oli vielä revennyt. Oli pelkkää ajanhukkaa koettaa ajaa sillä. Kun vielä superbiken b oli aivan täynnä älyttömän hitaita kuljettajia, treenistä ei tullut yhtään mitään. Joka kierroksella oli aina puolenkymmentä ohitettavaa. Venäläiset ajoivat jotain 1.45 kierrosaikaa, kun omat kierrosaikani olivat matalaa 1.30. Oli lähdettävä hakemaan lisää vauhtia superbike a:n treeneistä. Taakse pehmeämpi (joskin kunnoltaan vieläkin huonompi) rengas ja hakemaan kunnon aikaa. Hiltusen Teemu ja kumppanit lähtivät juuri radalle ja minä perään. Ennen kuin pääsin Hannulasta (hitaimpia sb a:n kuskeja) ohitse, oli Teemun vetämä ryhmä päässyt jo muutaman sekunnin päähän. Ehdin kuitenkin näkemään riittävästi, miten nämä "oikeat" kuskit vetää ja kun hitaampia ei vihdoin viimein ollut kierreltävänä, tuli viikon siihen asti paras aika 1.28,98.

 

Lauantaina oli kahdet aika-ajot. Meillä oli eteen yksi uusi ja taakse kaksi käytettyä rengasta, joista toinen oli soft ja toinen soft-medium seoksia. Ensimmäiseen aika-ajoon lähdettiin tuolla kovemmalla renkaalla. En tainnut saada yhtään vapaata kierrosta ja aika oli vain 1.29,3. Olin yhdeksäs, Rantanen kahdeksas kaksi kymmenystä nopeampana ja Laaksonen 15. puolitoista sekuntia perässä.

 

Toiseen aika-ajoon laitettiin jo Räyskälän kisan ajettu soft-seos taakse. Oli tarkoitus testata kestäisikö niin pehmeä rengas kisapituutta. Kesti se ihan hyvin, vaikkakaan aika ei juuri parantunut. Paransin kolmella kymmenyksellä ja pääsin Rantasen edelle yhdeksänneksi. Laaksonen oli jostain kaivanut lisää vauhtia ja ajoi kaksi kymmenystä minua nopeammin. Hänelle siis kahdeksas ruutu tässä toisessa aika-ajossa. Yhdistetyissä tuloksissa olimme yhdeksäs, kymmenes ja yhdestoista. Olimme siis kaikki kolme rinnakkain kolmannessa lähtörivissä. Minä siinä keskellä...

 

Kisaan meillä oli uusi takarengas ja koska lähdöissä olen onnistunut todella hyvin, olin aika luottavaisella mielellä kisan suhteen. Sain todella hyvän startin ja pääsin edessä olleen rivin ohi saman tien. Ensimmäiseen mutkaan tulin kolmantena! Kaikki tuntui menevän juuri kuin olin sen suunnitellut. Sitten alkoikin tulla vaikeampaa. Ylijoki tuli ohi bussipysäkille mennessä ja Javanainen radan takaosalla. Olin viidentenä ja ajo alkoi kulkemaan ihan hyvin. Jo parin kolmen kierroksen jälkeen tuli ensimmäinen kierroksella ohitettava. Enpä todellakaan odottanut sitä vielä siinä vaiheessa. Tuo idän lahja Suomen rr:lle putkahti yllättäen eteeni lähtösuoran jälkeisessä mutkassa. Pääryhmä ohitti molemmin puolin tätä kaveria enkä heti tajunnut millainen miina siinä köröttelee. Jouduin ohittamaan ulkokautta ja Rantasen Janne sai minua siinä kiinni. Janne pääsi turhan lähelle ja yrittikin ohi pääsuoran jälkeen alas putoavassa vasemmassa. Janne tuli sisäpuolelle ja meni hiukan leveäksi. Oli aivan hiuskarvan varassa, että olisimme osuneet toisiimme. Kisa oli päättyä minun kohdalla siihen, kun ajauduin ulos puhtaalta ajouralta. Pysyin juuri ja juuri radalla ja lähdin täysillä Jannen perään. Pari kierrosta taisi mennä Jannen perässä ajaessa. Partasen Jani ja Heikkilän Kari huitoivat varikkomuurilla lisää vauhtia. Janne onnistui jättämään minut Räyskälässä, mutta päätin että täällä se ei tulisi onnistumaan. Lähtösuoran päässä körötteli jälleen itänaapurimme ilmeisen tietämättömänä, että siellä oli kisa menossa. Janne lähti ohi sisältä, minä ulkoa. Koetin samalla Jannesta ohi kakkosmutkan jarrutuksessa, mutta en aivan ehtinyt. Janne ei pystynyt ajamaan bussipysäkkiä täysillä ja siinä sain helposti hänet kiinni. Janne meni aika leveäksi takasuoralla, joten sisäpuolelle en jarruun päässyt. Menin sitten ulkoa. Olimme suoran päässä hetken rinnakkain ja oli pikku riskillä löysättävä jarrut, jotta pääsisin ensimmäisenä mutkaan sisään. Onnistuin ja aloin tekemään eroa Janneen. Monta kierrosta meni tosi hyvin ja tiesin, että voin helposti pitää viidennen paikan. Eteenpäin neljänteen sijaan välimatka oli venähtänyt jo liikaa.

 

Sitten se taas tuli! Sama iivana surffaili ristiin rastiin rataa, kuin illan viimeisillä hitailla. Radan takaosalla olevassa sokeassa vasemmassa hän jarrutti minulta vauhdin pois, hevosenkengässä peitti sisälinjan, ajoi leveäksi ja sieltä melkein kylkeen. Sain väistettyä hevosenkengän jälkeisessä oikeassa vasemmalle ja jouduin liian ulos, jotta olisin päässyt hänestä ohi. Kaveri tuli vielä pääsuoran alun oikeaan keskeltä rataa, enkä päässyt hänen sisäpuolelleen. Iivanalla oli samanlainen pyörä kuin omani ja kyllähän se suorilla kulki. Olisi pitänyt kiertää takakautta hepun taakse ja sisäkurviin, mutta en kai tajunnut millainen sisäinen ajolinjojen koreografi tässä hepussa asui. Iivana ajatti minut leveäksi ja tässä vaiheessa Janne olikin taas perässä ja meni helposti sisältä ohi. Kylläpä otti päähän! Mikä se sellainen 115% sääntö olikaan? Ei auttanut kuin aloittaa kaikki taas alusta ja Jannen perään. Jo seuraavalla kierroksella helpotti, kun tulimme bussipysäkiltä ulos. Sain nopeasti Jannea kiinni ja olin menossa heittämällä ohi. Vaan helpotus vaihtui samalla amalgaamin narinaan. Vedin jo Jannen vierelle, kun tuttu tärinä pysäytti ohituksen. Kierrokset rajoittimessa eikä pyörä enää edennyt. Siinä se oli Janne muutaman metrin päässä, eikä enää tehnyt virhettä pääsuoran jarrussa. Tämä jatkui joka kierroksella loppuun asti.

 

Viimeisellä kierroksella paluusuoran alun oikeaan uskoin Jannen menevän tiukalla linjalla sisään ja koettavan peittää. Olin varma että siinä Janne menee leveäksi ja hain itse leveämmällä linjalla mutkaan sisään. Niinhän siinä kävi, että Janne meni leveäksi, mutta kun piti mennä itsekin. Voi samperi, kun piti kämmätä! Viimeinen mahdollisuus ohittaa olisi shikaanin jarru. Kävi mielessä, että jospa Janne jarruttaisi hiukan liian ajoissa, ettei mene jälleen leveäksi ja koetin aika riskillä jarruttaa vierelle. Hiukan turhan toiveikas olin, eikä Janne virhettä tehnyt. Itse taas olin aika kamikaze linjalla ja vain niukasti sain vältettyä osuman jarruttamalla apinan raivolla, kun Janne taittoi shikaaniin sisään. Ei ollut enää mahdollista kääntää shikaaniin perään, joten sitten mentiin kanttarin yli. Pysyin onneksi pystyssä ja tulin maaliin kuudentena.

 

Cupin kolmas sija jäi kahden pisteen päähän. Pettymys oli aivan valtava. Jannen ohituskaan ei tosin olisi auttanut, koska Laaksonen tuli perässäni seitsemänneksi ja sai vain yhden pisteen vähemmän kuin minä. Onnittelut Jannelle hienosta kisasta ja tosi hyvästä ajosta! Kausi loppui ehdottomasti hienoimpaan ja tiukimpaan taisteluun ja vaikka siitä tappio tulikin, niin jäi jotain hyvääkin. Nimittäin uusi oma ennätys on nyt 1.28,226 ja sain 10 arvokasta cup-pistettä.

 

Kisan jälkeen on tajuntaan alkanut hiipimään, että mä olen ansainnut superbike a:han oikeuttavat nousupisteet! Liitto nostaa viisi Suomen Cupin parasta a-luokkaan! Se on ollut se suurin haave jo siitä asti, kun olin ensimmäistä kertaa katsomassa rr-kisoja Motoparkissa joskus 1980-luvun lopulla ja Vartiainen voitti silloin 750cc Suzukilla. Ensi vuonna ajetaan kilpaa sellasten herrojen kanssa kuin Kari "Wehnä" Vehniäinen, Vesa Kallio, Sami Penna, Teemu Hiltunen, Rami Mattila...

 

Iso kiitos kuluneesta kaudesta tiimikavereilleni Jasminille, Simolle, Mirjalle, Janille ja Petrille, sekä tukijoilleni JTM Motorsille, Storm-Motor Oy:lle ja MP-Purkaamo Silvolalle. Kiitokset myös Partasen Janille mekaanikkona toimimisesta ja arvokkaasta avusta ja neuvoista. Isot kiitokset kauden aikana saamistani neuvoista ja vinkeistä myös Wehnälle, Mattilan Ramille, Kallion Veskulle ja Hiltusen Teemulle.

 

 

Jasmin:

 

Hieman synkän sääennusteen vuoksi katsoin parhaaksi pitää muutaman pitämättömän pekkasen töistä ja suunnata jo tiistaina Motoparkkiin pystyttämään Jyrkin kanssa telttaa. Huonosti nukutun yön (tyhjenevällä ilmapatjalla) jälkeen pääsimme heti aamupäivästä treenaamaan. Tänä kesänä ei ollut motoparkissa tullut käytyä kuin yhden kerran ja silloin kierrosajat olivat luokkaa 1.40. Sitä edellinen kerta olikin se kun lähdin lamppuautolla Mikkeliin ja siitä puolen vuoden sairaslomalle..
No, treenit alkoivat kuitenkin kulkemaan hyvää vauhtia, joka ajosetillä lähti sekunti pois. Ajaminen oli kivaa ja illalla odotin jo seuraavia treenejä, jotka sitten sateen takia olikin vasta perjantaina, sillä sadekelin treeniin ei nyt ollut varaa tuhlata ainoita sadekelin renkaita.. Perjantaikin meni oikein kivasti ja illan viimeiset kierrokset olivat matalaa 1.34, joka oli minulle enemmän kuin mihin olin odottanut pystyväni!

 

Lauantaina aika-ajoon hyvillä mielin ja ensimmäisessä aika-ajossa 1.33.6, tähän olin taas todella tyytyväinen, varsinkin kun tuntui että avauksissa pyörä oli vähän holtiton takaa, rengas lipsui aina kaasulle mentäessä.. Seuraavaan aika-ajoon loistava mekaanikkoni Garse vaihtoi alle vähän pehmeämmän renkaan ja lisäsimme myös paluuvaimennusta taakse. Tämä tuntui auttavan vähän, pyörä oli hieman parempi ja aika parani taas, nyt se oli 1.33.0.

 

Kilpailuun lähdin ruudusta 16, joka oli ihan oikea reuna. Otin ehkä elämäni huonoimman lähdön ja ensimmäisessä mutkassa jouduin antamaan periksi kauhean ruuhkan keskellä.. Sain kuitenkin pidettyä suunnilleen oman sijani. Muutama tiukka ohittelu oli kisan aikana ja kun sain lunastettua oman paikkani takaisin oli tarkoitus lähinnä peitellä ja olla päästämättä ketään ohi. Takarengas lipsui ihan joka avauksessa, jopa enemmän kuin aika-ajossa ja aloin jo epäillä renkaan olevan liian revennyt mutta lipsuminen, tai enemmänkin perän vatkaaminen ei kuitenkaan pahentunut vaan pysyi samana.. Katsoin kierroksia olevan jäljellä vielä 4 ja ajaminen alkoi tuntua todella raskaalta.. Näin kuitenkin horisontissa Suhosen Miitrin, jonka tiesin olevan minua nopeampi kuski. En meinannut uskoa silmiäni kun tajusin saavuttavani Miitriä ja häntä edellä ajavaa kuljettajaa! Ajaminen alkoi tuntua taas kevyeltä ja ajoin kierroksen ainakin ihan Miitrin takana, ainakin radan hitaimmilla osuuksilla. Olin jo saamassa hyvän ohituspaikan, kunnes tuli keltainen lippu ja heti tämän jälkeen ruutulippu! Tuntui ihan että kisa jäi kesken!

 

Kisan jälkeen kuulin ajaneeni 1.32.1 parhaaksi kierrokseksi ja täytyy myöntää että olin minä aika onnesta soikeana!! En olisi ikinä uskonut ajavani tuollaista aikaa, varsinkin Motoparkissa joka on ollut aina minulle vaikein rata ajaa.. Perän levottomuus ei ollut johtunut renkaasta, sillä se oli ihan hyvässä kunnossa, ja porukalla asiaa mietimme ja tulimme siihen tulokseen että pyöräni huoltamaton, vakio takaiskari ei vaan enään ole parhaimmillaan, ja alkaa siitä kai ominaisuudetkin jo tuossa vauhdissa loppua. Innolla jo odotan ensi kautta, kun saadaan kunnon alusta minun pyörään, shifteri ym., uskon että minulla on vielä mahdollisuus kasvattaa vauhtia ja kehittyä kuljettajana! Tämä kausi oli nyt tässä ainakin kilpailuiden osalta, ja täytyy sanoa että nälkä kasvaa syödessä!

 

Kiitos jälleen Garselle, kun jaksoit tulla mekaanikoksi ja järkkäsit majoituksen (2 yötä pakussa on ihan sopivan paljon yhdelle reissulle :D), ja hoidit vielä ruokaakin! Kiitos myös Partasen Janille vinkeistä, Mirjalle henkisestä tuesta ja Jyrkille ihan kaikesta! Ainiin, ja Relanderin Jukalle kiitos kun lainasit kunnon rengaslämppäreitä :)

 

 

Simo:

Aloitin kisaan valmistautumisen viikkoa ennen H-hetkeä parin päivän ratatreeneillä Alastarolla mp-tuen järjestämillä ratapäivillä. Kolmisen kuukautta oli vierähtänyt edellisestä radalla vierailustani, ja aika alusta piti treenailut aloittaa, lonkka kesti hienosti ja ajokin alkoi alkukankeuksien jälkeen kulkea kohtuullisesti.

 

Motoparkkiin suunnistin muun tiimin kera jo tiistaina kasailemaan leiriä, ja treenit aloitin kuivassa kelissä keskiviikkona. Vuosi sitten kävin edellisen kerran Motoparkissa ajamassa. Ensimmäisellä setillä lähdin tunnustelemaan ja kello näytti 1.32 alkuisia aikoja, oli syytä olla tyytyväinen, tästä olisi hyvä lähteä parantamaan. Kisaviikonlopulle olin laittanut tavoitteekseni pysyä pystyssä ja ajaa 1.29 alkuisen kierrosajan. Loppupäivä tahkottiin rataa, tehtiin pieniä säätöjä, sekä mietiskeltiin Jyrkin kanssa ajolinjoja.

 

Torstaina satoi ja päätin tehdä pyörään pientä remppaa ja vaihtaa rykkösen takapamppuun Jyrkiltä jääneen 105 kiloisen jousen nykyisen 95 tilalle, jousta yms. pientä säätäessä se päivä vierähtikin mukavasti. Perjantaina ajoin muutaman kovan kisatreenin ja säädin alustaa uudelle jouselle sopivaksi. Kohtuulliset säädöt löytyivät viimein ja päivän parhaaksi oma ennätys; 1.30.05 ei siis ihan vielä tavoitteeseen, josko sitten aika-ajoissa...

 

Lauantain ensimmaisissa aika-ajoissa oli pientä ruuhkaa enkä saanut yhtään puhdasta kierrosta, parhaaksi jäi vaatimaton 1.31.04 no toiseen yritykseen jäi vielä varaa parantaa. Toiseen yritykseen ajattelin lähteä Jyrkin perässä josko vetoapu hieman auttaisi, ei onnistunut, heti tuli ohitettavia ja Jyrki pääsi karkuun, hain varikolta vauhtia ja katselin paremman raon jossa pääsisi tuuppaamaan yhden hyvän kierroksen, ja tulihan se tyhja tila sieltä ja puristin onnistuneen kierroksen, kello pysähtyi aikaan 1.29.92! Sillä irtosi aika-ajojen 14. ruutu, kylläpä pitivät pojat kovaa vauhtia yllä, edessä oli aika tasaista, joka lupaili hyvää kisaa.

 

Kisa taktiikkani oli ottaa lähtö hölmöilemättä ja parannella sijoituksia sen mikä olisi mahdollista. Lähtö ei ollut kaksinen ja muutama kuski meni ohi. Ensimmäinen mutka meni hienosti, mutta toisessa mutkassa alkoi tapahtua. Ruuhka oli melkoinen näin tottumattomalle lähtijälle. Norforsin Paulin selkään ajoi joku, sillä seuraumuksella, että Paul mätkähti suoraan eteeni, tuosta selvittiin onneksi kumminkin pienellä väistöllä. Kolmosmutkassa taas kaatui eteeni joku, mutta pääsin omalla linjallani siitä sujuvasti ohitse. Tuossa rytäkässä menetin muutaman sijan, mutta kisan kuluessä pääsin ohittelemaan muutamia. Lopussa vielä pääsin vääntämään oikein huolella Rindellin kanssa, josta pääsin viimein ohitse viimeisellä kierroksella. Ruutulipulla sijoitukseni oli 15. ja ensimmäisestä superbike b lähdöstä jäi taskuun yksi piste ja mahtava fiilis! Olipahan hienoa päästä vielä tänä kesänä ajamaan kisaa.

 

Kiitokset kaikille tukijoilleni, nohevalle mekaanikolleni Sampsalle, sekä fantastisille henkilökohtaislle huoltajilleni Mirjalle ja Katalle!

 

Ensiviikonloppuna vielä jokkikseen katsastamaan kuinka kovaa se jokkiksen kärki Motoparkissa oikeen meneekään!

 

Kisan tulokset ja kierrosajat -> rr-tuloksia

SM Räyskälä 8-9.8.2009

 

 

Jani:

Hoidin kilpailuviikonloppuun valmistatumisen Youtube videoita katsomalla ja Räyskälän ratakarttaa tutkimalla. Ennen ensimmäistä treeniä kiersin radan rullaluistimilla, joka osoittautui  järkeväksi vedoksi. Ensivaikutelma radasta oli hieman erikoinen. Rata on merkitty eristevillapaalein ja jarrumerkkitauluin  lentokentän kiito-ja rullausteille. Sieltä puuttuvat kanttarit  ym. radan reunoista kertovat merkinnät. Rata näytti kuitenkin  ennakoitua leveämmältä ja turva-alueet ovat huippu-luokkaa.Treneissä meno oli tottakai aika rauhallista, mutta lauantain aika-ajoissa rata alkoi olla jo tutumpi ja pääsin kohtuulliseen   1.30 alkuiseen aikaan, jolla sijoituin lopulta 12 lähtöruutuun. Tavoitteet viikonlopulta olivat täysin oppimisessa eikä aika tai tulostavoitteita ollut minkäänlaisia.

 

Lähdössä irtosin viivalta hyvin, mutta ensimmäisessä mutkassa menetin useamman sijoituksen ollen ensimmäisen kierroksen jälkeen sijalla 15. tai 16. Ajo oli kuitenkin rentoa ja sain parannettua sijoitustani nousten lopulta sijalle 11. Jarrutuksissa olin vahva ja sainkin poimittua useamman päänahan lähtösuoran jarrussa.Muutamalla viime kierroksella kukaan ei pyrkinyt enää rinnalle ja sain keskittyä ottamaan kiinni Suhosta ja Rättöä, jotka taistelivat 9 sijasta. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olin kaksikon kannassa ja esimerkillisen ajolinjan peittelyn ansiosta Miitri sai ajaa maaliin sijalla 10 ja itse tulin n. 0,1 sekuntia perässä maaliin yhdentenätoista.

Kilpailusta jäi todella hyvät   fiilikset. Kisassa sain parannettua kierrosaikaa 1.29 puolelle, joka oli kokemus huomioon ottaen aivan riittävä. Räyskälän kilpailu on hieman erilainen verrattuna muihin osakilpailuhin, mutta mielestäni ajaminen siellä oli todella mukavaa. Yleisöä oli paikalla paljonja oheistoimintaakin oli tarjolla. Suomen kesä näytti parhaat puolensa ja luultavasti se lisäsi vielä yleisön määrää.

Tästä jatketaan Motoparkissa ja toivon mukaan sielläkin ajetaan kuivalla, muuten joudun hommaamaan uudet sateiset:) Kiitokset mekaanikko Simolle. Helle olisi läkähdyttänyt, jos olisin vielä huoltohommiin joutunut.

 

Jyrki:

Kerrankin Jyrki oli suunnitelmien mukaisesti ajoissa ja jopa lähes perillä. Riihimäen Aakkos-asemalla migreenikohtaus iski kuitenkin päälle ja mistään aivan pienestä päänsärystä ei ollut kyse. Loppupeleissä lamppuauto vei tähtikuljettajamme  sairaalaan ensiapua nautiskelemaan. Perjantain harjoitusajan Jyrki viettikin valkotakkisten naisten seurassa puhuen sekavia ja aiheuttaen  näin yleistä draamaa ja härdelliä. Mies kuitenkin tokeentui ja ilmaantui teltalle hieman väsyneen näköisenä kymmenen aikoihin  perjantai-iltana. Siinä vaiheessa oli jo aivan selvää, että  huomenna ajetaan kilpaa. Iltahämärissä kierrettiin vielä  jalkaisin rata ympäri ja katseltiin pääpiirteittäin, että  minnekäs suuntaan ne mutkat kääntyykään.

Uusi ajamaton rata ja aika-ajot ovat yhdistelmä, joka lajin luonteen huomioon ottaen ei ole välttämättä maailman järkevin  yhdistelmä. Ajo alkoi kuitenkin sujua hyvin heti alussa ja 1.28 alkuinen aika sieltä sitten tuli. Sillä pääsi 13 lähtöruutuun. Kisassa startti oli todella hyvä ja ensimmäisten mutkien jälkeen   sijoitus oli jo viides. Valitettavasti Rantasen Janne pääsi ohi ja maaliviivalla si´joitus oli sitten kuudes, tähän täytyy olla tyytyväinen asetelmat huomioon ottaen. Kisan alussa puristusta oli taistella paremmistakin sijoista, mutta viimein oli tyytyminen tähän. Kärki meni menojaan ja loppukisa meni yksin ajellessa. Pisteitä kertyi taas muutama ja Cupin kolmanteen sijaan on realistiset mahdollisuudet.

Isot kiitokset vielä Partasen Janille mekaanikkona toimimisesta sekä rengastaioista. Ei olisi ilman Jania ollut mahdollisuuksia  tällaiseen sijoitukseen ja Cupin kolmas sija olisi karannut. Nyt siitä taistellaan vielä todella kovaa. Kiitokset myös Mattilan Ramille avusta. Viikonlopulta jäi paljon uutta ja arvokasta tietoa mukaan ja nyt ne on vain saatava hyödynnettyä ennen Motoparkin kisaa ja kyllä siitä vielä hyvä tulee!

 

Jasmin:

Harjoituksiin tiimimme nopein naiskuljettaja kerkesi hyvin vaikka Jyrkin migreenikohtaus hieman sekoittikin pakkaa. Alku meni rataan tutustuessa ja taisipa siellä vähän nurmikkokin välillä pöllytä. Hyvällä ajotekniikalla oma taso löytyy kuitenkin nopeasti ja lauantain aika-ajoissa 20 lähtöruutu 1.34 alkuisella ajalla on hyvä suoritus. Kilpailu oli fantastinen ja Jasminista tuli myös Räyskälä fani. Putkosen sekä Heinäsen kanssa oli pientä vääntöä, mutta viimein Jasmin sai pidettyä kilpakumppanit takana ja oli maalissa 19.

Pientä viihdettä yleisölle pitää tottakai tarjota ja siihen riitti tällä kertaa lähtösuoran jarruissa näyttävä ohitus. Kilpailua johtava kuljettaja ohitti Jasminin kierroksella lähtösuoran avauksessa, josta sisuuntuneena hän päätti mennä jarruissa samantien takaisin edelle, tosin autuaan tietämättä tämän olevan kierroksella ohittaja... Taisipa siinä mennä jarru Söderströmiltä hieman pitkäksi ja, koska Sami sai paikkansa takaisin seuraavissa mutkissa ei tapauksella ollut vaikutusta lopputulokseen. Suurkiitokset myös mekaanikko-Garselle!

Kilpailussa oli yhteensä 24 kuljettajaa.Tarkemmat tiedot aika-ajoista ja kisasta löydät alla olevasta linkistä.

 

Kisan tulokset ja kierrosajat -> rr-tuloksia

SM Alastaro 18-19.7.2009

 

Alastaro Circuit toimi päänäyttämönä Mp-Tuen järjestämille RR:n Sm-kisoille. Mp-Tuella on kokemusta kilpailuiden ja ajoharjoittelupäivien järjestämisestä jo usean vuoden ajalta. Tämä näkyikin sujuvana toimintana koko viikonlopun ajan.

 

Lauantaina ja sunnuntaina nähtävää riitti niin kilpailuiden kuin näytösajojenkin muodossa. Yleisöä kertyi paikalle mukavasti molempina päivinä eikä säiden haltijan taika ei murtunut vieläkään. Eli kaikki kisat ja näytökset saatiin ajaa lämpimässä poutasäässä.

 

Tässä kuljettajien mietteet kisoista ja jotain ehkä treeneistäkin, jotka aloitettiin jo keskiviikkona.

 

Jyrki:

Olin saanut tarpeekseni kaikesta sähläämisestä ja nyt oli tehtävä asiat kunnolla. Sain kolme uutta Pirellin takarengasta Alastarolle, joten nyt voisi hiukan testatakin. Menimme radalle jo keskiviikkona ja ajoimme sekä keskiviikon että torstain vielä vanhoilla Dunlopin takarenkailla. Nopeissa mutkissa oli isoja vaikeuksia. Pyörä huojui ja kiihdytyksessä linja aukesi aivan liikaa. Kierrosajat paranivat kuitenkin koko ajan vaikka luistoa olikin aivan liikaa. Jäykemmät jouset keulassa mahdollistivat paremmat jarrutukset ja peräkin toimi paremmin koko ajan, kun muutin istumista pyörän päällä. Kokeilin erilaisia ajolinjoja ja kyselin neuvoja sekä Mattilan Ramilta että Kallion Veskulta. Heille iso kiitos avusta. Ajaminen on mennyt todella paljon eteenpäin heidän ansiostaan.

 

Kotiläksyt oli nyt tehty ja oli ensimmäiset aika-ajot. Uusi Pirelli toimi todella hyvin ja pyörä oli vakaa nopeissa mutkissa ja hitaiden mutkien avauksissa pito oli aivan mahtava. Neljännellä ja viidennellä kierroksella mentiin jo korkeaa 1.21 aikaa ja olin paalupaikassa kiinni. Kuudes kierros lähti todella hyvin ja oli tulossa selkeää parannusta, mutta kolarin takia aika-ajo keskeytettiin. Kun taas jatkettiin, keskityin tarkkailemaan pahimpia kilpakumppaneitani. Kiusallanikin ajoin Ylijoen Jarmosta Lemminkäisen avauksessa ohi. Se on paikka, missä harvemmin ohituksia nähdään ja laittaa se kokeneemmankin kuskin hiukan miettimään. Siinä sivussa aika vielä parantui, ollen 1.21,7 ja otin hyvän kiinnityksen ensimmäiseen paalupaikkaani.

Toisen aika-ajon ajoin samalla renkaalla, eivätkä ajat parantuneet. Eivät parantuneet muillakaan, joten paalu oli siten minun. Kilpailun järjestäjä pyysi minua ajamaan sunnuntain näytösajossa, kilpa-auto vastaan kilpamoottoripyörä. Vastassa oli Mikko Eskelisen Lamborghini Gallardosta rakennettu puhdas kilpa-auto. Oli siivet ja slicksit ja tehoa 535 hp. Pariin otteeseen oli pyörä lähteä käsistä, kun takarengas lähti luistoon. Auto otti voiton, vaikka mitä tein. Kyllä se olikin autoksi nopea. Olisipa ollut uusi rengas...

 

Kilpailusta tulikin kauden paras vääntö. Sain hyvän startin ja pidin kärkipaikan. Takarengas alkoi lipsumaan heti aluksi ja parin highsiden jälkeen tiesin ongelmia olevan tulossa. Highside kakkosmutkan avaukseen, nopea nelosmutka luistossa ulkokanttarille, Las Palmasin avauksessa luistoa ja nopeassa vasemmassa jälleen ulkokanttarin päälle. Siinä sutiessa vauhti laski hiukan ja Haantaus tuli Lemminkäisen jarrussa sisältä ohi. Haantaus meni hiukan pitkäksi ja kuittasin saman tien avauksessa. Javanaisen Kalle tuli sitten kolmosmutkan jarrussa ohi. En päässyt avauksessa edes haastamaan. Laaksonen ja Ylijoki yrittivät myös ohi ja monta kertaa sain kuitattua paikkani takaisin. Kalle ei ollut päässyt juurikaan karkuun, vaikka meillä oli tilanteita niin paljon, etten vieläkään muista mitä kaikkea tapahtui. Laaksonen sai Javanaisen kiinni ja pääsi kai ohikin mutta kaatui pääsuoran päässä ykkösmutkassa. Ylijoen kanssa käytiin kova vääntö, joka päättyi Ylijoen hyväksi. Olin maalissa kolmas. Harmittavasti 2,9 sekuntia voittajalle hävinneenä.

 

Kilpailu oli todella hieno. Yhtä hauskaa ei ole vielä ollut, vaikka tappio jäi kyllä harmittamaan. Voittaminen on todella vaikeaa, mutta nyt ainakin vauhti on kohdallaan. Seuraava kisa on Räyskälän lentokenttäradalla 8.-9.8. En ole koskaan ajanut siellä, joten muilla on siellä selvä etu. Koetetaan kuitenkin. Viimeinen kisa ajetaan 29.-30.8. Motoparkin radalla ja siellä voitto on jälleen mahdollista ottaa. Toivottavasti mahdollisimman monet tutut pääsisivät paikalle. Cupin pisteissä olen nyt neljäntenä. Mahdollisuudet Cupin voittoon ovat menneet, mutta kolmanteen sijaan on vain muutama piste.

 

Jani:

Onneksi sain järjestettyä kesäloman sopivasti näin kisojen alle ja pääsin pelipaikoille kerrankin ajoissa. Treeniä tuli sopivasti kolmena päivänä ja Road Racingin saloihin perehtyminen niin käytännön kuin ajatuksenkin tasolla näkyi kierrosajan parantumisena tälläkin radalla. 

Alastaro ei ole kovinkaan tuttu rata minulle ja treenaaminen tuli todella tarpeeseen. Lähinnä eri ajolinjoja testaamalla sain ajamisesta sujuvampaa ja nopeampaa kuin aiemmilla kerroilla. Ainoastaan takarenkaan repeäminen oli jonkinlainen ongelma, mutta perän puristusvaimennuksen vähentämisellä rengas saatiin kestämään paremmin ja itse asiassa pitokin oli avauksissa parempi eikä pyörän kääntyvyyskään huonontunut pehmeämmästä perästä huolimatta.

 

Lauantain aika-ajoista en ottanut sen suurempia paineita. Ajaminen oli ollut aika sujuvaa treeneissä eikä yliyrittämisellä yleisesti ottaen päästä kovin hyviin tuloksiin. Tällä kertaa radalla ei ollut ruuhkaa ja "nopeita" kierroksia sai ajaa vapaasti. Lopputuloksena oli viikonlopun tavoiteaika eli matala 1.25. Sillä ajalla saavutti lähtöruudun 9 ja täytyy sanoa, että lujempaa en olisi tällä kertaa päässyt.

 

Kisa ajettiin sitten sunnuntaina ja odottavan aika meinasi välillä olla aika jännittynyt. Onneksi kaikille kilpailuluokille oli järjestetty Warm-up eli siitä pisteet järjestävälle taholle! B-luokat ajettiin viimeisten joukossa, mutta mikäpäs siinä. Hyvää kannattaa yleisönkin odottaa...Startti oli keskitasoa eli aika tavanomainen.

 
Sain pidettyä sijoitukseni kohtuu hyvin, mutta jo ensimmäisten kierrosten aikana takaa tuli pari hurjaa ohi. Siinä sitä ajettiinkin sitten 4-5 pyörän letkassa välillä paikkaa vaihtaen koko kilpailu läpi. Sijoitus oli maalissa 13 ja vaikka tulos ei kovin mairitteleva olekaan niin jostain syystä olo on aika tyytyväinen. Pysyin luokan keskitason kyydissä ja kierrosaikoja katsomalla parempaankin olisin pystynyt. Kilpailutilanne on kuitenkin aina eri juttu eikä ohittaminen ole todellakaan helppoa kilpakumppaneiden ollessa lähestulkoon tasavertaisia.

 

Tulevia kisoja, joissa olen mukana en ole vielä päättänyt muiden kiireiden takia. Into kasvaa kasvamistaan ja luulen, että hyvä soppa tästä vielä syntyy. Kilpailukokemusta on vielä vähän, mutta jokaisesta kisasta otetaan oppia. Tiimin tavoittena on pyrkiä tekemään kaikki asiat niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Rajoittavia tekijöitä on ties kuinka taloudellisesta tilanteesta puhumattakaan.

Omalla kohdallani kaluston päivitys tulee olemaan ajankohtainen viimeistään ensi kaudeksi. Ja jos kilpaa ajetaan niin sitten en enää tasoitusta anna millään muotoa. Harkitsevaisuuden yritän pitää ajamisessa aina mukana, mutta kisoihin mukaan täytyy ottaa myös hieman röyhkeyttä. Olen saanut pidettyä tuon tulisuuden taka-alalla, mutta mummoilemalla menetetyt sijoitukset esim. lähdöissä ovat aika turhia.

 
Täytynee lantata vaikkapa hieman urheilujuomalla ennen kisaa ja, jospa lopputuoksena olisi sellainen Medium Sweet Chili niin avot:)

 

Kiitokset Ahosen Markulle mekaanikon roolista ja kaikille tiimin mukana olleille avusta kisaviikonloppuna. Myös tukijoilleni Asme Tiimi Oy:lle ja Storm Motorille kiitokset. Hyvästä ja nopeasta palvelusta Jam Racingille kiitos ja papukaijamerkki. Sain renkaat lämpimiksi tai itse asiassa ensimmäistä kertaa kuumiksi!

 

Jasmin:

Jännitin hieman tätä kisaa sillä olin tosiaan ajanut Alastarossa melko vähän ja melko surkeita aikoja. Luotin kuitenkin itseeni että saisin sekunteja pois. Tästäkin syystä aloitimme taas treenit hyvissä ajoin jo keskiviikkona. Kemoran jälkeen tämä rata tuntui todella pomppuiselta ja mutkiin tuntui vauhti melkein pysähtyvän. Jouduin tosissaan nyt harjoittelemaan kaasun käyttöä avauksissa ja ajoin melkeinpä tarkoituksella hieman huonoilla renkailla jotta saisin pientä tuntumaa takarenkaalle. Sekunteja lähti ihan hyvin ja perjantain ajoin 1.28 alkuisia aikoja.

 

Lauantain ensimmäisessä aika-ajoissa ajoin 1.27.194 ajan jolla pääsin ruutuun 16. Toiseen aika-ajoon laitoin saman renkaan millä meinasin ajaa kisan ja ajoin sillä saman ajan, siis tismalleen 1.27.194. En ollut ehkä ihan tyytyväinen lähtöruutuuni, vaikkakin tavoitteena oli olla "ei ihan viimeinen".. Osallistujia kun oli vain 19 tähän lähtöön.

 

Sunnuntaina saimme taas jännittää "arvaa-mikä?"-keliä, joka sitten tällä kertaa pysyi kuivana. Lähtö viivästyi aika paljon ja odottaminen oli aika tuskallista! Lähtö ei mennyt ehkä ihan nappiin, tosin sain kai pidettyä oman sijani silti. Pari ohitusta ja kuskit edestäni kaatuivat, juuri kun luulin saavani tiukan kisan aikaiseksi. Näin seuraavat pyörät edessäni ja tarkoitus olikin yrittää saada letka kiinni, mutta yhden hölmön ajovirheen takia ero oli jo niin suuri että ei ollut enään mitään tehtävissä. Ajelin melkein koko kisan yksin. 

Sijoitukseni oli 14. maaliin tullessani, eikä paras kierrosaika 1.27.0 oikeen lohduttanut. Omat tavoitteet tässä kylläkin täyttyi mutta eihän sitä saa liian helpolla päästää itseään? Mainittakoon vielä että minun pyörässä on vielä vakio alusta eikä minulla ole shifteriä. Uskon että shifteri tulee helpottamaan ajamista ensi kaudella, ja varsinkin Alastaroon jossa on paljon nopeita kiihdytyksiä ja jarrutuksia.

 

Viikonloppu oli kuitenkin mitä parhain ja oli mukava päästä lauantana seuraamaan kilpailuja katsomosta käsin! Mielestäni järjestelyt olivat onnistuneet hienosti, kiitos siitä MP-tuki ja ahkerat järkkärit! :)

 

Tuloksia->
Kuvia ->

 

SM Kemora 4-5.7.2009

 

Kemorassa ajettiin kauden viidennet Suomen Cup osakilpailut.Viikonlopun aikana ajettiin tietysti myös SM-luokat,joista 600 kuutioiset ajoivat tuplalähdöt.

 

VAraRIKKO Racing parkkeerasi telttansa tutulle paikalle varikon nurkalle.Torstai-iltana ja perjantaina treenattiin.Lauantaina ajettiin aika-ajot ja kisat.Alla kuskien mietteet.

 

Jyrki:

 

Alastaron tappiot kirvelivät yhä. Kurssi oli pakko saada muuttumaan. Lauantaina oli kahdet aika-ajot ja kisa. Alustan säätöjä jouduin hakemaan vielä ensimmäisissä aika-ajoissakin. Onneksi sää oli edelleen poutainen, vaikka sateen uhka olikin päällä. Toisen aika-ajojakson viimeisellä kierroksella sain ensimmäisen vapaan kierroksen ja ajaminen alkoi vihdoin tuntumaan rennolle ja kellokin tykkäsi. Aika oli 1.10,6 ja neljäs lähtöruutu. Aika oli tullut niin helposti, että odotukset kisaan olivat tosi korkealla. Nyt näytettäisiin mistä se kana...

 

Supersporttien (B600) kisa oli ennen omaa lähtöäni ja meidän tiimissä on tuossa luokassa kaksi kuljettajaa. Alkoi tietenkin satamaan ja hirvittävä härdelli renkaan vaihtojen ja säätömuutosten kanssa. Onneksi olimme saaneet kavereita auttamaan ja ehdimme juuri ja juuri saada pyörät radalle ajoissa. Minulla oli enää 20 min aikaa olla itse radalla ja laittaa oma pyörä kuntoon. Vaihdoin eteen saderenkaan mutta takarenkaan suhteen olin kahden vaiheilla. Slicksi vai sateinen? Sadetta ei ollut tullut enää viimeisen vartin aikana ja kun aikakin loppui, oli lähdettävä slikcsillä. Myöhästyin kolmelta tutustumiskierrokselta ja jouduin odottelemaan varikon portilla vesilammikossa jäähtyvän kuivan kelin takarenkaani kanssa. Rata oli aivan märkä. Siinä takanani odotteli parikymmentä kohtalotoveria ja osalla oli sekä edessä että takana kuivan kelin renkaat. Melkoinen riski.

 

Jo lämmittelykierroksella oli todella vaikeaa pysyä pystyssä. Takarengas oli kuin öljytty. Sain kisaan ihan hyvän lähdön, vaikka kaikilla muilla kärkikuljettajilla olikin sateiset sekä edessä että takana. Puoli kierrosta pysyin jopa mukana, mutta sitten alkoi eroa tulla. Takaa tuli kuskeja ohi, mutta oli vain pidettävä pää kylmänä ja odotettava radan kuivumista. Paalupaikkamies oli kaatunut radan viimeisessä mutkassa. Aina kun koetin kaasulla rataa, joko se alkaisi pitämään, takanen vain suti. Kärki karkasi koko ajan ja alkoi tulla kiire. Noin neljä kierroksen jälkeen päätin että nyt on mentävä tai enää ei ehditä. Nostin vauhtia koko ajan lisää ja vaikka muutama pisara vettä taivaalta tulikin, suht kuiva ura radassa pysyi. Aloin saavuttamaan edellä ajavia nopeasti. Avasin viimeisestä vasemmasta kohti kahvilan mutkaa, kun silmään osui pleksistä kellertävä kajo. Kävi mielessä, että aurinkoko se jostain pilkottaa, mutta eipä paistanut aurinko tähän risukasaan. Bensiinin merkkivalohan se siellä niin iloisesti paloi! Kyllä otti päähän, kun tajusin että olin unohtanut tankata oman pyörän. Maaliviivalla näytettiin yhdeksän kierroksen olevan jäljellä. Pikainen laskutoimitus kertoi, että bensiini loppuisi normikulutuksella 2-3 kierrosta ennen maalia. Oli koetettava säästää bensaa ja toivottava parasta. Keskimutkanopeuksia oli nostettava riskilläkin ja koetettava ajaa isolla vaihteella ja vajaalla kaasulla. Jos jossain mutkassa olisi märkää tai ajolinja ei pysyisi kuivalla uralla, Yamahaa kaivettaisiin rengasvallista. Nousin tuloslistalla koko ajan, mutta neljä kierrosta ennen maalia moottori alkoi köhimään suorilla. Nyt olin jo kärkimiesten kannassa, mutta bensan puute pakotti löysäämään entisestään. Saderenkailla kisaan lähteneiden renkaat olivat sulaneet alle ja nyt he tulivat selkä edellä vastaan. Kun vain olisi sitä bensaa... Ohitin neljäntenä olleen kuljettajan "karusellin" mutkissa ja maalilinjalla näytettiin vielä kahta kierrosta. Kone pätki aina kun koetin antaa kaasua ja ei ollut juuri toivoa maaliin pääsystä. Arvatkaapa sitä riemua, kun maalilinjalla liputettiin ruutulippua, vaikka vielä olisi pitänyt olla kierros jäljellä. Järjestäjällä oli mennyt laskut sekaisin. Sille viimeiselle kierrokselle pyöräni sammui.

 

Jälkeenpäin miettien, kävi aika uskomaton tuuri kaiken sähläyksen keskellä. Jos olisin ehtinyt niille kolmelle tutustumiskierrokselle, miltä myöhästyin, en olisi päässyt maaliin. Tai jos järjestäjä ei olisi mennyt sekaisin laskuissaan tai jos olisi ollut kuivempaa, jolloin olisi voinut ajaa kovempaa. Ehkä se aurinko kuitenkin oli löytämässä sen risukasan...

 

Jani:

Torstaina päivä kului pyörän etujousitusta säätäessä ja ajoa tuli vain pari settiä.Keulaan lisättiin 10ml öljyä per putki,jolla haettiin apua pohjaamisongelmiin.Lisäys oli hyödyllinen eikä keula pohjannut koko viikonlopun aikana kertaakaan. Perjantain kisatreeneihin oli varattu 7kpl 15min settejä jokaiselle luokalle.Tarkoitus oli keskittää treeni tälle päivälle, mutta eihän siitä mitään tullut.Settejä jäi väliin ainakin neljä ja taisipa olla kokonainen yksi setti,jonka sai ajaa ilman jonkinlaista katkosta.Ajokaan ei oikein sujunut ja jäin lähes sekunnin omasta ennätyksestäni.Luotto lauantain kisassa menestymisen suhteen ei ollut hääppöinen parhaan treeniajan ollessa 1.15 alkuinen.

 

Lauantaiksi sain kasattua itseni ja fiilis oli hyvä aika-ajoihin lähdettäessä.Pyörä oli toiminut loistavati ja kuskikin oli kohtuullisen hyvällä tuulella perjantain äkäilyjen jälkeen.Alussa radalla oli hieman ruuhkaa ja naapurimaamme kilpakumppanit ajoivat jopa käsittämättömänkin hiljaa.Tulin parin kierroksen jälkeen käymään varikolla,koska polvipala irtosi kahvilan mutkassa.Samalla varmistin myös,että kilpailut ajetaan varmasti tänä viikonloppuna...mutta ei siitä sen enempää.Sain ajettua lopulta kaksi vapaata kierrosta,joista molemmat menivät helpon tuntuisesti oman ennätyksen alle parhaan ajan ollessa 1.13.55.Tällä ajalla irtosi tällä kertaa 7 lähtöruutu.Toisissa aika-ajoissa ajoin pari "nopeaa" kierrosta ja käytin suurimman osan ajasta kilpakumppanien ajolinjojen tarkkailuun.Se on muuten kannattavaa!

 

Kisa ajettiin iltapäivällä ja 30 min ennen kisaa rata oli kastumaan päin. Wet Race oli kyseessä ja paniikin iskiessä tajusimme aloittaa armottoman rengasjumpan.Olin varma ettei kisaan kerkeä mitenkään,koska portilla olisi pitänyt olla jo 20min päästä.Siinä vaiheessa kekkuloin alusasussa varikkoteltassa ja renkaat olivat vielä vaihtamatta.Onneksi henkilökohtainen orjani ja appiukkoni Ahosen Markku oli mukana mekaanikon roolissa ja sain korvaamatonta apua renkaiden vaihtoon.Kososen Martin vielä tehdessä käsittämättömän nopeasti varmistuslangat etujarruihin alkoi paniikki hellittää. Portilla olin ajoissa ja kerkesinpä siinä 10 sekuntia odottelemaankin.Odotellessani kehitin fantastisen kisataktiikan,jonka otin käyttöön heti tutustumiskierroksilla.Liimauduin Suhosen Miitrin kantaan,koska tiesin miehellä olevan vahvoja näyttöjä sadekelin kisoista.Oma kokemukseni sadekelistä oli tältä kaudelta tasan nolla kierrosta ja viime kaudelta renkaiden sisäänajon verran.Tarkoitus oli siis apinoida vauhtia,mutta ei se taktiikka ei oikein toiminutkaan.Lähtöviivalla päätin malttaa mieleni ja ajaa pystyssä maaliin.

 

Alussa rata oli vielä osittain kuiva,mutta sedekuurot kastelivat radan uudelleen.Ajo oli aika varovaista kaikilla ja kaatumisiakin nähtiin useita.Oma maltti piti ja sain pidettyä kumipuolen alaspäin.Maaliviivan ylitin viidentenä. Neljännessä sijassa olin kiinni maaliviivalle asti.Tulokseen täytyy olla todella tyytyväinen.

 

Parin viikon päästä ajettavaan Alastaron kisaan on jo ilmottauduttu.Treeniä siellä on takana tätä kaudelta vain yksi päivä eli opeteltavaa on aivan varmasti ja paljon. Tervetuloa seuraamaan kisoja ja käykäähän myös teltalla.

 

Jasmin:

 

Vihdoin ja viimein ilmoittauduin ensimmäiseen B600 kilpailuun, ehkä osaksi sen takia että edellinen kilpailu Kemorassa 31.5 jäi niin lyhyeksi kaatumisen takia. Tähän kisaan osallistumista helpotti paljon ystäväni Kari Heikkilän apu osallistumismaksujen kanssa!

 

Aloittelin treenaamisen jo torstai iltana, sekä perjantaina treenasin koko päivän ja illalla pääsinkin jo 1.16 alkuisia aikoja. Ajoin treenit Metzeler slickseillä, jotka olivat jääneet edellisesta Yamaha Center Cup kisasta alle. Lauantaina ajoin ensimmäisen aika ajon Continentaleilla, ja toisen aika ajon Pirelleillä. En päässyt näillä renkailla lähellekään samoja aikoja mitä edellis-iltana olin ajanut.. tiedä sitten mistä johtui, sillä nyt minulla oli huomattavasti uudemmat renkaat alla kuin treeneissä. Jäin hieman harmittelemaan huonoa suoritusta aika ajoissa ja jouduin lähtemään ruudusta 19.

 

Keli muuttui melko yllättäen ja sateen uhka (jota olin pitänyt olemattomana) kuitenkin sattui kohdalle, puoli tuntia ennen kilpauilua aloimme laittamaan vasta sadekelin renkaita vanteille. Melko alkeellinen moka että niitä ei tullut aiemmin laitettua varalle.. no, oppia ikä kaikki. Juuri ja juuri saimme porukalla laitettua sitten sateiset alle kun kisa ilmoitettiin "Wet Race". Paniikki oli melkoinen kun kävi mielessä että en ehdi lähtöön ollenkaan. Ehdin kuitenkin ja lämmittelykierroksilla kävi jo mielessä että tuliko ´tehtyä väärä valinta renkaiden suhteen sillä rata näytti kuivuvan. Onneksi muutaman kierroksen jälkeen alkoi satamaan uudestaan vettä ja rata kävi tosi liukkaaksi. Jotenkin sain kuitenkin pidettyä itseni pystyssä ja tajusin jossain vaiheessa tehneeni aika monta ohitusta, ja todella yllätyin itsekin kuullessani sijoitukseni olevan 7.! Hyvillä mielin ilmottauduinkin jo Alastaron kilpailuun, vaikka omat parhaat kierrokseni sillä olivat vielä 1.34 luokkaa...

Tuloksia ->

 

SO Alastaro 26-28.6.2009

 

Perjantain vapaat harjoitukset aloitettiin aivan mahtavan lämpöisessä kesäsäässä, kerrankin olisi harrastukselle oivalliset olosuhteet. Jyrkin treenipäivän alkua tosin varjostivat hieman jo keskiviikkona Botniaringillä alkaneet jarruongelmat jotka vain pahenivat, vika tosin löytyi nopeasti lasittuneista jarrupaloista. Jam Racingin teltalta onneksi löytyi näihin ongelmiin lääkettä uusien jarrupalojen muodossa, ja jarrut saatiin toimimaan jälleen moitteetta. Itse perjantain ajot sujuivat hieman nihkeästi, sillä aikaisemmat treenit olivat jyrkiltä Alastarossa jääneet melko vähäisiksi, ja pyörän säädöt olivat melkoisen hukassa. Päivän paras aika jäi vaatimattomaksi ollen 1.26 alkuinen, joka ei oikein kisassa riittäisi mihinkään. Illalla piti jotain muutosta pyörän alustaan keksiä, jotta menoa saataisiin rauhoitettua, ja aikaa näin parannettua. Kallio Racingiltä saimmekin arvokkaita vinkkejä ja alustaa säädettiinkin melkoisesti näin aika-ajojen alla, vähän jännitti lähteä aamulla kokeilemaan uusia säätöjä suoraan aika-ajoihin, mutta minkäs teet kun ei muutakaan mahdollisuutta oikein ollut.

 

Lauantai käynnistyikin sitten Jyrkin osalta aika-ajojen merkeissä ja pyörä tuntuikin heti huomattavasti paremmalta ajaa, tosin kaikki radan ajoitukset olivat hukassa, sillä kierrosaika parani perjantailta heti sekunttikaupalla parhaan kierroksen ollessa nyt 1,23.3 tuolla ajalla irtosi 6. lähtöruutu toisesta rivistä, tästä olisi ihan hyvä lähteä kisaan. Kisassa Jyrki sai hyvän lähdön, mutta ensimmäiset kierrokset olivat kuitenkin vaikeita ja sijoitus tippuikin ensimmäisten kierrosten aikana parilla pykälällä, Kopposen ja Pyymäen päästessä ohi. Muutaman kierroksen jälkeen ukko alkoi kuitenkin lämmetä ja sai kurottua pienen jo syntyneen eron kiinni. Hyvä rynnistys kuitenkin päättyi neulansilmään ennen pääsuoraa, kun keula lähti alta ja pääkin osui Kopposen takarenkaaseen. Näytti muuten noin läheltä katsottuna Janin Dunlopin 7614 takanen olevan vielä hyvässä kunnossa ja ketjutkin hyvin rasvattuna! Samaan kasaan jäikin sitten yhteensä kolme pyörää ja kisa keskeytettiin punaisella lipulla. Pyörän vauriot jäivät vähäisiksi, jalkatappi sekä jarrukahva poikki, loput vauriot olivatkin sitten pelkkää kosmetiikkaa. Näin ollen sunnuntain kisaan päästäisiin mukaan yrittämään uudelleen.

 

Sunnuntain aika-ajoissa ei sitten kaikesta yrityksestä huolimatta aika parantunut yhtään, vaan kello pysähtyi parhaalla kierroksella näyttämään aikaa 1,23.4. Tähän ei oikein voinut olla tyytyväinen, sillä kärki paukutteli sekuntia parempia aikoja, ja lähtöruutu oli tälläkertaa kolmannessa rivissä 9. Kisassa kuitenkin Jyrki sai jälleen hyvän lähdön ja nousi 1 ja 2. mutkassa ulkokautta 6. sijalle, ja tällä kertaa ajo kulki hienosti heti alusta alkaen. Jyrki piti sijoituksensa aina viidennelle kierrokselle asti jolloin alasvaihtaessa yamahasta löytyi ikävä välivapaa ja rohina ja kolina vaihdelaatikossa sai Jyrkin jo epäilemään täydellistä vaihdelaatikko katastrofia, tämän seurauksena meni heti 6 pyörää ohi ja sijoitus tippui kahdenneksitoista. Mitään ei kuitenkaan hajonnut ja matka jatkui, mutta kisa oli jo mennyt piloille. Lopun tasaiselle ajolla sijoitus maalissa oli kuitenkin 9.

 

Arvokkaita cup pisteitä saatiin Alastarosta mukaan 7kpl, tarjolla pisteitä viikonloppuna oli kuitenkin yhteensä 50kpl, joten ei tähän oikein voi tyytyväinenkään olla ja ennen seuraavia Alastaron kisoja pitäisi päästä paikalle takaisin hieman harjoittelemaan. Viikolopusta kuitenkin saatiin roimasti oppia alustan säädöistä, ja nyt tiedetään miten pyörästä saadaan entistäkin parempi. Joten tastä on hyvä lähteä saalistamaan isompaa pistepottia Kemoran kisasta! Kemorassa viivalla Vararikko racingistä onkin sitten Jyrkin lisäksi myös Jani ja Jasmin, joten paikan päälle jännittämään kannattaa saapua vaikka vähän kauempaakin!

 

Kuvia Alastarolta ->Täällä

Tulokset ->Täällä

Jyrki ajoi Motoparkin puolihullussa kelissä kolmanneksi

 

Suomen Cupin toinen osakilpailu ajettiin Virtasalmella Motoparkin radalla lauantaina 6.6. Valmistautuminen lauantain kilpailuun ei mennyt aivan oppikirjan mukaisesti. Kovan flunssan ja väsymyksen kourissa koko viikon taistellut kuljettajamme jätti perjantain treenit kokonaan väliin. Syynä oli huonon olon lisäksi tuttuun tapaan heikko rengastilanne. Perjantaina taivaalta tuli vettä, kuten Suomen kesään kuuluu eikä Jyrki halunnut kuluttaa ainoita sadekelin renkaitaan vaan säästeli niitä aika-ajoihin. Päätös oli kannattava, koska lauantai-aamu valkeni kosteissa merkeissä. Tällä kaudella ensimmäiset kierrokset Motoparkissa Jyrki ajoi vasta lauantain ensimmäisessä aika-ajossa. Toisen aika-ajon Jyrki lepäili Motorhomessa (lue Transit) ja lähtöpaikaksi varmistui 9 ruutu.

 

Motoparkissa vasen reuna ei ole ollenkaan huono lähtöpaikka ja Jyrki saikin, laiskasta lähdöstään huolimatta kiilattua itsensä neljänneksi jo ykkös mutkan jälkeen. Tiukka linja vasemmalle kääntyvään kakkosmutkaan mahdollisti suunnitelmien mukaan useamman kilpakumppanin ohituksen. Wet Racena, lähes kuivalla radalla ajettu kisa söi sadekelin renkaat kuitenkin nopeasti vaihtokuntoon ja varsinkin kaasunkäytössä sai olla tarkkana, kertoi Jyrki kilpailun jälkeen. Poikkeuksellisesti, lämmitimme myös alla olleet sadekelin renkaat hyvin ennen starttia. Siitä syystä rengaspaineet pysyivät oikealla hehtaarilla, koska renkaan kuumentuminen oli hillitympää. Tämä saattoi hieman auttaa renkaan keston suhteen.

 

Kisa keskeytettiin shikaanissa tapahtuneeseen kolarointiin juuri ennen kuin 7 kierrosta tuli täyteen. Sitä ennen kisaan takarenkaaksi sliksin valinnut Ville Haantaus oli ottanut kärkipaikan ja otti näin myös voiton itselleen. Onneksi tässä kolaroinnissa kuljettajat selvisivät kohtuullisin pienin vammoin. Varikkomuurilta katsottuna tilanne näytti aika pahalta. Kaadossa oli tuuria mukana eikä tällä kertaa tarvita titaanivahvistusta lantioihin. Jyrkille siis kolmas sija. Jarmo Ylijoki jäi tällä kertaa Jyrkin taakse ja toisen sijan nappasi Mika Pulliainen. Seuraavaan kisaan tavoitteena on saada kuski kunnon kuosiin ja toivomuksena olisi nähdä minkälaisiin tuloksiin on mahdollista päästä oikeanlaisella valmistautumisella.

 

Motoparkin kisaviikonlopusta on myös erittäin ikäviä uutisia. Sunnuntain sivuvaunukilpailussa tapahtui paha onnettomuus jonka seurauksena Marko Haakanan matkustaja Pekka Kuismanen menehtyi. Osanottomme ja toivomme jaksamista läheisille.

 

YCC Kemora 28 - 31.5

Treenit alkoivat torstaina tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Simo oli päättänyt siirtyä Dunlopin renkaisiin ja kaivoi Kemoran rengaskaatikselta jonkun hylkäämän Dunlop 7680 takaslicksin ja ei muuta kuin ruuvaamaan tuo "kierrätyskumi" alle. Jyrkin viime kesän ajama eturengas vielä alle ja johan pitäisi kulkea. Kaikki tuo tuntui jo hiukan koomiselta, mutta sitten vasta hymyilytti, kun Simo muutaman tunnustelusetin jälkeen vetäisi 1.12,9 kierroksen ja tuumi, ettei oikein osunut vielä. Ihme ukko. Alkoi olla myrskyn merkit ilmassa...

Yön aikana Yamahaan oli hiipinyt tekninen vika. Akku oli tyhjä ja akun lataamisen jälkeen mopo ei tykännyt enää käynnistyä. Pukkaamalla käyntiin ja pari settiä treeniä. Lauantai Simolta menikin vian etsintään ja aika mystinen vikahan sieltä löytyi. Startti pyöritti väärin päin. Uutta starttia ei sitten siihen hätään mistään saatu, joten jatkettiin pukkaamalla Rykkönen käyntiin.

Aika-ajoissa oli tarkoitus vain päästä eturiviin ja ajaa minimi määrä kierroksia renkaita säästellen. Simo ajoi vain pakolliset viisi kierrosta ja kolmannella tullut 1.12,1 toi kolmannen lähtöruudun. Jo siinä vaiheessa oli varsin vahva tunne, että jokkiksen rataennätys kirjoitetaan uusiksi, koska Simo ihmetteli miten helposti aika oli tullut. Ei kuulemma ollut linja osunut vielä lähellekään. Aika-ajo keskeytettiin kaatumisen takia 13 minuutiksi, mutta se ei enää Simoa haitannut. Kuski ja pyörä teltalle ja valmistautumaan kisastarttiin.

Koskelan Tomi arvioitiin kovimmaksi vastukseksi. Viime vuotuisen kokemuksen mukaan tiesimme Tomin ajolinjat ja oikeat ohituspaikat. Tomi jättää sekä kolmosmutkaan että paluusuoran päähän sisämutkan täysin auki. Viime vuonna Jyrki ohitti Tomin juuri kolmosmutkan sisäänmenossa. Simo sai huonon lähdön ja näytti hetken että takaa tullaan ohi ennen ensimmäistä mutkaa. Toiselle kierrokselle lähdettäessä Tomi oli saanut n. 50 m kaulaa, mutta Simo oli jo toisena. Kolmannella kierroksella Jasmin kaatui karusellin oikeassa ja hiekkaa pöllysi vähän siellä sun täällä, kun kuljettajat taistelivat sijoituksista. Hetken näytti, että Tomi saisi pidettyä eron Simoon, mutta seitsemännellä kierroksella alkoi tapahtua. Simo alkoi saavuttamaan Tomia silminnähden ja kahdeksannella kierroksella tullut upea uusi jokkiksen rataennätys kirjoitettiin Simon nimiin 1.11,2. Simo oli jo aivan Tomin takana ykkösmutkassa yhdeksännelle kierrokselle lähdettäessä. Olimme aivan varmoja, että ohitus tulee sillä kierroksella ja odotimme Simoa tulevaksi ensimmäisenä. Hiukan kylmäsi, kun kumpikaan kärkikuljettaja ei tullut ajallaan takalenkiltä maalialueelle ja kisa keskeytettiin punaisin lipuin. Simo oli tullut kolmosmutkan jarrussa aivan suunnitelman mukaisesti Tomin rinnalle sisäpuolelle ja oli jo lähes ohi, kun pyörät osuivat toisiinsa. Molemmat menivät nurin ja joutuivat keskeyttämään. Harmi sekä molempien kuskien että katsojien puolesta, koska kisa oli todella tiukka ja mielenkiintoinen. Mutta sellaista se on kun voitosta ajetaan. Välillä näitä tapahtuu. Siitä ei kuitenkaan jäänyt epäselvää kuka oli viikonlopun nopein mies radalla :-)

Uusintalähdön voitti Ville Kyynäräinen kuussatasellaan. Nyt kun kaksi nopeinta oli poissa, muu "tonnisto" ei pystynytkään vastaamaan Villen vauhtiin. Onnittelut Villelle hienosta ajosta. Eipähän tarvitse kenenkään enää sanoa, etteikö kusiaisella voi voittaa tonnisia ;-).

Kemoran kaatumisen takia Simo ei valitettavasti pääse Motoparkin SM kisoihin. Nyt vain ukkoa ja pyörää kuntoon. Kisoja tulee aina uusia...

 

Simo:

Kauden avaus tuli omalta osaltani suoritettua Kemoran loistavassa kisasäässä, valitettavasti kisan päätös ei osaltani ollut aivan yhtä aurinkoinen. Pohjanmaan kiertueeni siis jatkui Kemorasta ambulanssikyydillä Kokkolaan. Siellä kaatumisen aiheuttamat vammat kuvattiin ja todettiin lonkan olevan poissa sijoiltaan sekä murtunut. Lonkka vedettiin heti paikoilleen ja murtuman korjaus päätettiin jättää Töölön hoidettavaksi. Torstaina sitten lonkka operoitiin ja vahvistettiin tietysti tyylikkäästi titaanilla! Leikkaus onnistui odotusten mukaisasti ja toivoa toimivista jaloista ei ole vielä kokonaan heitetty kaivoon, tosin seuraavat 6-7vk tepastelen kuitenkin kepeillä. Koitan kammeta itseni mukaan kesän RR tapahtumiin hengittämään terveellistä varikkoilmaa.

 

Kisakauden katkeaminen on sääli sinänsä, sillä muutamat kevään mittaan Jyrkin kanssa hierotut ajotekniset muutokset alkoivat viikonlopun aikana onnistua. Muutosten ansiosta ajo tuntui ajoittain todella hyvältä, pyörä käyttäytyi huomattavasti rauhallisemmin ja kellokin näytti tykkäävän. Tälle kesälle itselleni antama tavoite jokkiksen kierrosennätyksestä jollekkin radalle siis toteutui, mutta muut eivät näillä näkymin tule onnistumaan. Uusi tavoitteeni loppukesälle on vain luutua kasaan ja päästä vielä kapuamaan rykkösen selkään ja karauttaa muutamat kohtuulliset kierrokset.

 

Kiitos vielä kaikille pikaista paranemista toivottaneille!

 

 

Jani:

Kemoran kisa on nyt ajettu. Siitä ei kyllä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa...

Lauantai oli treenipäivä, joka osaltani päättyi kaatumiseen iltapäivällä. Jarrutin hieman liian lujaa mutkaan sisään ja eturengas lähti alta. Pyörä ei saanut pahempia vaurioita eikä kuskillekaan käynyt mitenkään, kiitos hyvien varusteiden. Sen verran tuli kuitenkin lasikuitutöitä katteisiin, että ilta venähti aika pitkäksi ennenkuin pyörä oli taas iskussa. Etujousitus oli vuotanut öljyä koko viikonlopun, joka harmitti ja hieman vaikutti ajamiseenkin. En oikein sunnuntaina saanut luottoa enää eturenkaaseen, vaikka aika-ajoihin laitettiinkin uudet renkaat alle. 15 lähtöruutu oli saldona, joka oli kyllä aikamoinen alisuoritus.

Iltapäivän kisa oli tapahtumia täynnä. Lähtö keskeytettiin kaatumisten takia 9 kierroksella ja uusinta lähdössä ajettiin 6 kierrosta. Toiseen starttiin otin huonon lähdön ja pyörä meinasi hyytyä viivalle. Loppusijoitus oli 16, eli suunta ei voi olla kuin ylöspäin... Osanottajia jokamiesluokassa oli yht. 56, jotka jaoteltitn aika-ajojen perusteella kahteen eri lähtöön.

Olin kuitenkin tiimin ainoa maaliin päässyt, koska Jasmin ja Simo keskeyttivät kaatumiseen oman kisansa. Kaikesta kuitenkin oppii jotain ja moottoriurheiluun kuuluu niinkuin muuhunkin, myös vastoinkäymiset.

Tuolla tuloksia:
http://www.mp-tuki.fi/asiakirjat/tulokset_20090531_jokamiesluokka_kemora.pdf

 

Jasmin:

 

Torstaina ajot alkoi kovassa tuulessa ja kyllä pieni pyörä ja kuski melkein lähtivät pääsuoralla lentoon välillä :) Treenirenkaina oli tällä kertaa Pirellin superbike rengas, jonka taisin Heikkilän Karilta saada aikanaan. Vauhtia kun alkoi löytymään niin tuntui että välitykset eivät enään olleet kohdallaan. Kolmonen meni rajoittajaan lähtösuoralla ja ennen viimeistä vasuria kone rääkäisi myös ikävästi.. Eipä viimekesänä ollut moista ongelmaa samoilla välityksillä, vaikkakin kierrosajat olivat samoja. Liekö sitten kaarrenopeudet olleet kovempia ja vakiokaasun ansiosta suorat menty mummona.

Perjantaina olikin sitten uudet treenirenkaat sekä välitykset. Ensin kokeiltiin pidempiä, sitten lyhyempiä välityksiä. Kummatkaan eivät olleet hyvät. Näin ollen palattiin alkuperäisiin välityksiin kunnes lauantaiaamuna Allrightin pitkänhuiskea myyjätär kiidätti kullanvärisen takarattaan joka oli juuri sopiva Kemoran radalle.
Lauantaina pääsin lähtöharjoitukseen ja tästä tuttuun tapaan ajaminen sai lisää vauhtia. Renkaat ja välitykset olivat kohdillaan ja tuulikin oli tyyntynyt. Laptimer näytti jo aikoja joita olinkin tälle päivälle suunnitellut.

Sunnuntaina aika ajot olivat klo 12. Ensimmäistä kertaa ajoin nopeammassa aika-ajossa ja ajoin nopeimman kierrokseni 1,16,2 melko alussa, ja kaikenlisäksi ihan väärillä rengaspaineilla.. No, rengaspaineet tarkastettiin varikolla ja menin vielä radalle paremman ajan toivossa mutta ei tälläkertaa onnistunut. Olin kuitenkin melko tyytyväinen lähtöruutuuni 22.

Odotukset startin suhteen olivat melko korkealla onnistuneiden lähtöharjoituksien vuoksi. Kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin elokuvissa ja lähdössä jäin vähän muiden jalkoihin ja kun näin takarivistä lähteneiden ohittavan minut lähtösuoralla, tajusin kilpailun olevan vaikeampi kuin olin ajatellutkaan. Ohituspaikkoja ei ollutkaan tarjolla niinkuin b lähdössä oli, ja ensimmäisen kierroksen jono tuntui melkein pysähtyvän jarrutuksissa. Mutkat mentiin välillä jopa rinnakkain, ruuhka ympärillä oli melkoinen. Toisella kierroksella sain hyvän ohituksen kolmosmutkaan ja kolmannella kierroksella toisen hyvän paluusuoran jarrussa. Kukaan ei ollut tähän asti lähtöä lukuunottamatta tullut minusta ohi, ja aloin jo näkemään valoa tunnelin päässä... Hyvä yritys päättyi lowsideen karusellin oikeassa, ja hiekalle mentiin niin että hampaissa narskui hiekka koko kotimatkan. Titaanilantio tuli testattua ja hyvin kesti. Ei tullut edes kipinöitä :)

Kaatuminen ei sinällään harmittanut sillä tiesin yrittäneeni parhaani ja pidin lupaukseni enkä päästänyt ketään ohi, paitsi vasta liukuessani hiekalle. Kuski selvisi vammoitta ja pyöräänkään ei tullut pahempia vauroita. Ainoa mikä viikonlopun aikana antautui oli rakas kuljetuksalustoni joka ruiskutti dieseliä pitkin konehuonetta.

 

 

VAraRIKKO Racing aloitti Suomen Cup kiertueen lauantaina 23.5 Jurvassa, Botniaringin radalla

 

Jani ja Jyrki saapuivat paikalle vesisateen ja tuulen saattelemina torstai iltana. Taas vaihteeksi Jyrkin matkantekoa riivasi heti alussa Transitin kirous. Torstai iltana varikko kuitenkin saatiin pystytettyä.Perjantain harjoituksiin oli varattu kaksi 20 min harjoitusta jokaiselle kilpailuluokalle. Lauantaina ajettiin kilpailut.

 

Harjoituksista ja kisoista alla kuskien mietteet.

 

Jani:

 

Perjantai aamun ensimmäinen harjoitus päästiin ajamaan kuivalla radalla. Heti alussa perinteekkääksi muodostunut ajamisen tahmeus nosti päätään pahemman kerran. Tilanteita riitti. Kolmannella kierroksella ajoin kikkamutkasta ulos säälittävällä tavalla. Seuraavalla kierroksella samassa mutkassa irtosi oikean puolen jalkatappisarja. Pystyssä kuitenkin pysyin eikä harjoituskaan keskeytynyt kuin nopean varikkopysähdyksen verran. Onneksi mekaanikkomme Pasi Moisio oli asemissa ja kiinnitti jalkatappisarjan parisssa minuutissa.Toinen harjoitus meni jo parempaan suuntaan. Pirellin kuviolliset renkaat olivat siis alla ensimmäistä kertaa tänään ja tuntuma niihin löytyi nopeasti. Ajat painuivat jo lähelle omaa ennätystä.Lauantai aamu alkoi klo.9.00 aika-ajoilla. Onneksi päästiin vetämään se kuivalla, koska iltapäivän aika-ajo keskeytyi sateen ja ulosajojen takia 10 minuutin jälkeen. Aika-ajoissa loputuloksena oli 11 lähtöruutu ja oma ennätys 1.13,9

 

Kisaan sain todella hyvän startin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sijoitukseni oli 9. Kärki karkasi kuitenkin nopeasti eikä sinne ollut enää asiaa. Pari hyvää ohitusta sain tehtyä vielä jarrutuksissa. Suorilla kilpakumppanit kuitenkin ajoivat helpon tuntuisesti rinnalle ja menivät ohi. Sijoitusten suhteen ei ollut oikeastaan enää mitään tehtävissä. Välimatka ohi menneisiin kasvoi pariin sekuntiin, jonka sain mutkaosuudella kurottua hieman pienemmäksi vain jäädäkseni taas suorilla. Peittelin takana tulevien ohituspaikkoja jarrutuksissa ja olin maalissa 12. Voin kuitenkin olla kisaan tuloksen kannalta tyytyväinen. Tavoite oli ajaa kymmenen parhaan joukkoon ja vaikka se ei aivan toteutunut niin 10 sijaan ei ollut matkaa kuin 2,5 sekuntia. Eli vauhti piisaa myös näihin karkeloihin.
Kilpavarusteluun en ole vielä sortunut oikeastaan ollenkaan, mutta ehkä tulevaisuudessa joudun repsahtamaan siihenkin.
Ajoin omaa ennätys vauhtia 6 viimeistä kierrosta, joista paras näytti aikaa 1.13,6

 

Kiitokset vielä tukijoilleni Asme tiimi Oy:lle ja Storm Motorille.

 

Jyrki:

 

Koko kevät oli jo odotettu kauden alkamista ja viimein oltiin taas tosi toimissa. Jani oli kaartanut paikalle asuntovaunuineen, joten ei tarvinnut edes asfaltilla nukkua. Hiukan kyllä arvelutti, alkaako asenne pehmenemään, kun viettää yön lakanoiden välissä eikä varikkoteltassa. Odotin hiukan helpompaa ajoa perjantain ensimmäiseltä harjoitukselta, koska edellisenä sunnuntaina oli kulkenut niin hyvin. Laptimer ei toiminut, joten ajoista ei ollut mitään tietoa. Rytmistä ei vain oikein saanut kiinni. Keskityin kai liikaa avauksiin ja menetin siinä keskimutkanopeutta. Kulunut takarengas ei antanut pitoa ja tuntuma oli aivan häviksissä. No olisihan vielä yksi harjoitus jäljellä... Olin tunnistanut muutamia virheitä ensimmäisestä harjoituksesta ja tarkoitus oli tehdä teknisesti parempaa ajoa toisessa harjoituksessa. Ekassa setissä tuli hiukan runnottua. No, alkoi sitten satamaan viisi minuuttia ennen b superbiken harjoitusta ja se jäi minulta väliin. Osa kuljettajista otti sadetreenistä hyödyn irti, mutta minä jouduin tyytymään sivusta katsojan rooliin. Oli vain yhdet sateiset ja niitä oli säästettävä seuraavalle päivälle. Puolenkymmentä kuljettajaa kaatui, joten heillä olisi hommia seuraavaksi yöksi...

 

Lauantaiaamun ensimmäinen aika-ajo ajettiin poutasäässä. Alla oli uudet renkaat ja odotukset sen myötä jo varsin kovat. Laptimer ei toiminut edelleenkään. Varikolla kävin Pasilta kysymässä aikaa ja vaikka sain ajaa muutaman kierroksen vapaalla radallakin, ei aika ollut sitä mitä odotin. Lähdin vielä radalle yrittämään parannusta, mutta sitä tuli vain muutaman kymmenyksen verran. Paras kierros oli 1.11,0 ja tuloksena yhdeksäs lähtöruutu. Edelleen kadotin mutkanopeutta ja alkoi olla itsetutkiskelun paikka...

 

Toisiin aika-ajoihin oli sitten käärmekeitot keitetty. Lainasin Janilta laptimerin, muutin kikkamutkan ja seuraavan mutkan linjaa ja sitten vain apinan raivolla tavoitteena alle 1.10 aika. Nyt ruuhka radalla olikin kova ja ennen viimeistä kierrosta kunnon aikaa ei ollut vielä tullut. Maalisuoralla jouduin ohittamaan hitaamman kuljettajan ja ensimmäiseen mutkaan tulin tosi tiukalla linjalla. Ulostulo meni leveäksi ja ulkokanttarilta lähti paha vatkaus, joka onneksi rauhoittui kaasua löysäämättä. Kikkamutkaan tullessa tuli fiilis että nyt se osuu viimeinkin. Laptimer näytti aikaa 1.10,2 ja tuloksenä kolmas lähtöruutu. Ei edelleenkään sitä mitä halusin, mutta jonkinlainen torjuntavoitto. Yhdeksän kuljettajaa oli ajanut alle luokan rataennätyksen ja loputkin olivat todellä lähellä. Hiukan yllätti kuinka kova taso tälle vuodelle b superbikessa oli, mutta sehän lupaisi vain hyviä kisoja ja katsojille mielenkiintoa.

 

Kisaan päästiin myös kuivassa ja aurinkoisessa säässä. Uutta rengasta alle ja radalle. Sain hyvän lähdön. Viereltä startanneen Korven Veskun kanssa mentiin ensimmäiseen mutkaan rinta rinnan, mutta jarrussa vedin pidemmän korren. Pääsuoralle taitoin toisena. Ylijoki sai paremman linjan ja veti heti kymmenkunta metriä kaulaa. Aluksi tuntui ettei vauhti ei ole kovin kova, mutta yhtään en silti saanut Ylijokea kiinni. Javanaisen Kalle yritti rinnalle monta kertaa ja jouduin peittelemään hiukan, jolloin Ylijoki sai vedettyä lisää kaulaa. Pääsuoran jarruissa Kalle oli pari kertaa rinnalla ja neljännellä kierroksella pääsi sitten ohi. Heti seuraavalla kierroksella Rantasen Jannekin tuli pääsuoralla ohi. En kerta kaikkiaan voinut mitään. Siisti ohitus Jannelta. Erot olivat edelleen varsin pieniä eteenpäin ja kun varikkomuurilta näytettiin ettei takana ole ketään, pystyin pyöristämään linjaa ja nostamaan nopeutta. Hetken taisin pitää rataennätystäkin, kun kymmenellellä kierroksella ajoin parhaan kierrokseni 1.10,2 Ero eteenpäin ei vain kaventunut, jos ei enää kasvanutkaan. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella Janne yritti ohitusta Kallesta viimeisen vasemman sisäänmenossa ja osui Kallen takarenkaaseen hiukan. Janne kaatui eikä pystynyt jatkamaan kisaa. Maaliin tulin siis kolmantena. Onneksi Janne ei loukannut itseään pahemmin ja pystyy varmaan osallistumaan Motoparkin kisaan. Siellä otetaan sitten revanssi koko kolmikosta.

 

Sunnuntain Nordic Superbiken starttiin pääsi viisi parasta b-kuljettajaa lauantain kisan perusteella. Oma lähtöruutuni oli 27. Kädet olivat edelleen aivan jäykät ja väsyneet. Oli tiedossa vaikea kisa. Oli tarkoitus ottaa ihan harjoituksen kannalta, mutta kisaamiseksihan se meni. Sain tosi hyvän startin ja ensimmäinen kierros meni todella hyvin. Linjat eivät alkaneet oikein osumaan ja varmaan siitäkin syystä avauspitoa ei oikein ollut. Muutaman kierroksen jälkeen olin aivan puhki. Kävin muutaman kerran ulkokanttarilla, pari kertaa putosi jalka tapilta, yksi high side, kyynärpää kanttariin ja jatkuva vatkaaminen avauksissa vei voimat vähä kerrallaan. Kolme kuljettajaa jouduin päästämään ohitse ja kun edestä kolme keskeytti, oli maalissa tuloksena 17. sija. Sijoitus oli aivan siedettävä, vaikka ajaminen olikin kamalaa katsottavaa. Liian paljon virheitä ja huonoa linjaa. Kyllä tässä joutuu vielä käärmekeittoa keittelemään ennen seuraavia kisoja...

 

Onnittelut Hiltusen Teemulle hienosta ajosta ja toisesta sijasta. Isot kiitokset Isännöitsijätoimisto Kamreerille, JTM Motorsille, Storm Motorille, MP-Purkaamo Silvolalle ja Siniselle Automaalaamolle tuesta ja Moision Pasille avusta kilpailupaikalla.

 

Kisan tulokset ja kierrosajat -> Tulokset

Kuvia tapahtumasta -> Kuvia